(Svenska versionen här)

SmartSea-hankkeessa pidettiin 2.3. työpaja, jossa pohdittiin Pohjanlahden tulevaisuutta yhdessä sidosryhmien ja hankkeen tutkijoiden kanssa. Paikalle oli kutsuttu erityisesti hankkeen ohjausryhmä, mutta myös muita toimijoita. N. 30 henkeä kokoontui yhteen keskustelemaan slido-työkalun tuottamien sanapilvien äärelle.

Tämä raportti perustuu sekä työkalusta saatuihin vastauksiin että asiasta käytyihin keskusteluihin. Työpajassa oli erilliset osiot tuulivoimasta, vesiviljelystä, mereisistä suojelualueista, merenpohjan  mineraalivarojen hyödyntämisestä ja turismista. Nämä sinisen kasvun alat oli aiemmin identifioitu tärkeimmiksi kasvaviksi toiminnoiksi Pohjanlahden tulevaisuuden kannalta.

Tuulivoima

Tuulivoiman lisäämiselle on suuret tavoitteet maailmanlaajuisesti ja Suomessa. Vaikka Suomessa maapinta-alaa riittääkin, sosiaalinen hyväksyttävyys ja maisemahaitta koetaan maalla yleensä isommaksi kuin merellä. Merituulivoiman tuotannon oletetaan kasvavan voimakkaasti Pohjanlahdella, mm. koska täällä ei ole maanpuolustuksen kannalta hankalia alueita. Toisaalta nämä tutkiin liittyvät ongelmat tullaan varmaan tulevaisuudessa teknisesti ratkaisemaan.  Haasteina Pohjanlahdella on talviolosuhteiden ankaruus, erityisesti ahtojäävallit ovat ongelma. Teknisiä ratkaisuita on olemassa, mutta niistä tulee luonnollisesti lisää kustannuksia. Lisäksi kantaverkkoon on Pohjanlahdella pitkä matka. Nämä asiat yhdessä laskevat kustannustehokkuutta verrattuna muihin alueisiin ja jos muualta löytyy edullisempi paikka, pääoma saatetaan sijoittaa sinne.

Merenpohjan häiriintyminen sekä lintujen ja lepakoiden törmäysriskit ovat pääasialliset merituulivoiman ympäristövaikutukset. Toisaalta perustus toimii myöhemmin kasvualustana meren eliöille. Näiden asioiden keskinäisestä merkityksestä alueen luontoarvoille ei ole riittävästi tietoa. Selvää tietysti on että valitulla paikalla on suuri merkitys, esim. lintujen muuttoreitit pitäisi turvata. Luvituksen hitaus nousi esiin yrittäjälle kohtuuttoman pitkänä aikana ja olisi varmasti kaikkien etu että sopivat alueet kartoitetaan etukäteen. Metsähallitus tähtää siihen että sen hallinnoimilla valtion maille haetaan luvat valmiiksi ja odotetaan sitten yrittäjää. Koska periaatteellista vastustusta on paljon, sosiaalisen hyväksyttävyyden saavuttaminen on tärkeää ja hyvin tehty luvitusprosessi voi auttaa tässä.

Kalankasvatus

Kalankasvatuksen ravinnekuorma on merkittävästi pienentynyt, mutta tästä ei ehkä ole tarpeeksi viestitty. Lisäksi Itämerirehu kierrättää ravinteita Itämeren sisällä, molemmat lisäävät sosiaalista hyväksyttävyyttä kun niistä tiedotetaan.

Vaikka rehevöityminen koko Itämeressä on hieman vähentynyt, tämä kehitys ei ole nähtävissä  Pohjanlahdella, vaan päinvastoin Pohjanlahti on menossa huonompaan suuntaan ja ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä. Puuttuu myös keskustelu siitä miltä sektorilta vähennyksiä vaadittaisiin ja minkä verran. Entä sallittu kokonaiskuormitus? Vaadittaisiin päästövähennyksiä, jotta nykyinen tilanne voitaisiin säilyttää. Pohjanlahdella ei ole suuria pistekuormittajia, joiden toimintaa olisi mahdollista puuttua vaan kyse on pitkälti hajakuormituksesta. Erityisesti maa- ja metsätalous kuormittaa vesistöjä.

Yhtenä työkaluna voisi olla ravinnepäästökauppa, josta jaettaisiin päästöosuuksia eri aloille. Sen ongelmana on tosin suuri tiedon tarve ja hallinnollinen raskaus. Asiaa pitää kuitenkin pitää esillä ja kehittää. Tietoa eri päästölähteistä ei ole toistaiseksi tarpeeksi ravinnekompensaatioon. Tällä hetkellä ei ole mitenkään läpinäkyvää kuka saa päästää ja minkä verran ravinteita vesistöihin, joten uutta ajattelua tarvitaan.

Jokainen kohde tulee edelleen arvioidaan erikseen, mutta olisi tarpeen luoda yleiset raamit eniten epäselkeyttä aiheuttavalle kriteerille eli ravinnekuormitukselle . Myös valtiolla eli metsähallituksella olisi mahdollisuus alueiden laajamittaiseen mahdollistamiseen

Tarvitaan kokonaisvaltaista ja koko elinkaaren kattavaa tarkastelua ruoka- ja ravinnesysteemin kestävyyteen. Esimerkiksi kalankasvatukseen liittyen olisi hyvä käydä tietoon pohjautuvaa keskustelua eri ruuantuotantomuotojen ravinnepäästöistä. Kestävyydenkin saralla meillä on taipumusta asettaa kestävyyden eri tasot vastakkain, ekologinen vs. taloudellinen vs. sosiaalinen, vaikka pitäisi hakea parasta mahdollista tasapainoa. Kokonaiskestävyyden tavoittelu on erittäin tärkeää, työkaluna voisi olla esim. elinkaaritarkastelu. Tähän ei merten aluesuunnittelun rahkeet oikein nykyisellään riitä, koska myös maalla tapahtuvaa toimintaa tulee tarkastella. Maan ja meren vuorovaikutus on muutenkin erittäin tärkeässä roolissa Pohjanlahden tulevaisuutta pohdittaessa.

Suljetun kierron kasvatuksen mahdollisuuksia kannattaa ilman muuta analysoida, haasteena on kattava elinkaaritarkastelu, jossa virrat todella selvitetään. Esim. kasvihuonekaasupäätöt ovat 2-3 kertaa korkeammat kuin avoimen kierron systeemissä. Teknisesti suljetun kierron järjestelmät ovat toimivia ja niitä käytetään esimerkiksi kalanpoikasten kasvattamisessa, mutta tuotanto ei ole taloudellisesti kestävää, koska kalojen tuotanto avoimen kierron laitoksissa on niin paljon halvempaa.

Kasvatetussa kalassa voitaisiin pyrkiä osin myös erikois- ja niche-tuotteisiin, pois bulkista, joka kilpailee lähinnä Norjan lohen kanssa. Toisaalta jos haluamme päästä kalan syöntisuosituksiin sen on pakko olla halpaa ja kilpailukykyistä muiden elintarvikkeiden kanssa, ei ainoastaan lohen. Toki jos meren tila heikkenee, myös kasvatuksen tulos ja maine heikkenee. Kannattavuus on ajassa muuttuva, mutta yleinen hyväksyttävyys on ehkä selkeämpi lähtökohta.

Kun valtioneuvosto päättää seuraavasta kalatuotantotavoitteesta olisi mahdollista hallinnon työkalujen kautta jalkauttaa määrälliset tavoitteet aluevarauksin ja kuomituskiintiöiden kautta tuotantopaikoiksi ja ympäristöluviksi. Kestävä tuotanto olisi siten yhteisesti hyväksytty taso kuormittaa ympäristöä ja tuottaa hyvinvointia terveellisten tuotteiden ja taloudellisen lisäarvon myötä.

Suojelualueet

”30 by 30” eli YK:n ja EU:n sitoumus, jonka Suomikin on allekirjoittanut asettaa tavoitteeksi suojella kaikista elinympäristöistä 30% vuoteen 2030 mennessä ja tästä 10% tiukasti. Tiukka suojelu pitäisi ensinnäkin määritellä, mitä sillä tarkoitetaan?

Mitä tämän tasoinen suojelutavoite tarkoittaisi Pohjanlahden kannalta? Nykyisellään jos lasketaan sekä aluevedet että Suomen talousvyöhyke, 8% Pohjanlahdesta on jollakin tavalla suojeltu. Jos tämä lasketaan vain aluevesien osalta, jopa 20% aluevesistä on suojeltu. Talousvyöhykkeellä myös harvoin on suuria luonnonarvoja.

Hoidon- ja käytön suunnitelmat käytännössä puuttuvat Pohjanlahden suojelualueilta, ne tarvitaan jotta tiedetään mistä puhutaan kun puhutaan suojelusta. Tällä hetkellä onkin käynnissä Perämeren kansallispuiston hoidon ja käytön suunnittelu. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Kansallispuistoon haluttaisiin lisätä iso pala merialuetta, mutta kansallispuistossa kalastus on vähemmän tiukasti säänneltyä kuin Metsähallituksen hallinnoimalla, mutta puiston ulkopuolisella alueella.

Suojelujärjestelmän staattisuus on merkittävä ongelma ja sillä on pitkä historia. Se lähtee tiettyjen uhanalaisten eläinten ja myöhemmin luontotyyppien suojelusta. Merenalainen luonto ja ekosysteemit yleensä ovat vasta tulossa mukaan keskusteluun. Toisaalta vasta nyt alkaa olemaan dataa VELMU:n myötä siitä mitä veden alla erityisesti kannattaisi suojella.

Tällä hetkellä suojelualueet nojaavat aika lailla Natura-alueisiin. Niillä tiettyjä Natura-arvoja ei saa vaarantaa, mutta muu toiminta on sallittu. Kaiken kaikkiaan rannoilla on paljon ihmistoimintaa kuten Metsähallituksen satelliittikuva-aineistosta nähdään. Toisaalta merkittävät luontoarvot voivat hyvin säilyä ihmistoiminnan keskellä, jopa raskaan teollisuuden lähellä, kuten Kemi-Torniossa.

Koska suojelualueisiin liittyvä järjestelmä on monimutkainen ja moninkertainen, lakia olisi muutettava dynaamisemmaksi. Suojelualueet voisi olla vastaus esim. hyönteiskadon tyyppiseen eteen tulevaan huolestuttavaan merkkiin ympäristön tilasta. Meressä analogisesti eläinplanktonkato voi tulla eteen ja tällaisia elinympäristön avainlajeja ei juuri edes monitoroida. Toisaalta jos merestä suuri osa tulee teolliseen käyttöön, vastaavasti olisi syytä suojella siitä osa, jotta voidaan tukea meren ekosysteemin toimintaa myös tulevaisuudessa.

Ekologinen kompensaatio sinänsä on jopa vielä hankalampaa mieltää kuin ravinnekompensaatio. Se on erittäin tutkimus- ja tietointensiivistä ja hallintoa lisäävää. Saadaanko kovilla kustannuksilla nollasummaa enempää? Asiaa pitää molemmissa pitää kuitenkin mukana keskustelussa ja tutkimuksessa. Onko kompensaatioiden tavoitteena saavuttaa luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyys (no net loss), eli että kaikki luonnon monimuotoisuudelle aiheutetut haitat hyvitetään vai käytetäänkö jotain vaihtosuhdetta on iso keskeneräinen kysymys sääntelyn kehittämisessä.

Yleisesti ottaen ihmisillä on tarve hallita ympäristöään ja mikäli suojelua lähdetään tekemään ja viestimään väärin ollaan rakentamassa ympäristökonfliktia. Kannattaa ottaa konfliktiasiantuntijat mukaan jo alkuvaiheessa, varsinkin jos osa ehdotetusta suojelusta kohdistuisi myös yksityisiin alueisiin.

Miten merenpohjaa hyödynnetään?

Toistaiseksi merenpohjan hyödyntäminen on olematonta Pohjanlahdella. Nyt olisi hyvä aika tehdä kokonaisvaltainen etukäteistarkastelu, joka voisi toimia mallina myös muulle suunnitellulle meren käytölle. Uusista toiminnoista kuten merenpohjan hyödyntämisestä olisi mahdollisuus lähteä ns. puhtaalta pöydältä ja ottaa huomioon sekä sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset seikat. Olisi myös yrittäjälle helpompaa jos luvat saisi helpommin kun on etukäteen mietitty mille alueelle toiminta sopii. Olisi syytä ottaa myös maapuolen tarkastelu mukaan: säilyykö harjujen korkeita luontoarvoja jos hiekkaa otetaan merestä?

Turismi ja virkistys

Myös lähialueiden virkistyskäyttö on syytä muistaa turismista puhuttaessa. Sen merkitys on aina ollut suurta, mutta on nyt koronan aikana korostunut.

Turismi ei ole koskaan ollut Pohjanlahden rannikolla massaturismia, eikä sellaista ole näköpiirissäkään. Asiantuntija-arvioiden mukaan matkailu voi kasvaa Pohjanlahden rannikko- ja merialueella noin 30-50 % nykyisestä sekä potentiaalisen kysynnän että kestävän kasvun näkökulmasta. Eniten potentiaalia luonto- ja kulttuuriympäristömatkailun kehittämiseen, mutta myös veneily- ja kalastusmatkailun sekä kaupunkimatkailun kehittämiseen.

Matkailun taloudellisen merkityksen kasvattamiseksi matalan profiilin matkailun liiketoimintamallista (low-profile tourism) pitäisi siirtyä räätälöidyn matkailun liiketoimintamalliksi (niche tourism).

Mielenkiintoinen suunnitelma, joka saattaa lähitulevaisuudessa toteutua on lähiristeilyt Pohjanlahden alueella. Yhtenä vetovoimatekijänä on rauhallisuus ja turvallisuus. Siitä saattaisi tulla tulevaisuuden hyvinvoinnin tuoja.

Article