Kun lokakuun alussa 2016 tutkimusalus Arandalla tehdyllä kaikuluotaus- ja koetroolausmatkalla siirryttiin Pohjanlahdelta, Selkämeren puolelta Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisille vesille, näkymät kaikuluotaimessa muuttuivat tyystin: näkyviin saatiin selvästi runsaslukuisammin kalaa kuin Selkämeren puolella oli nähty. Kun Selkämerellä koetrooliin jäi hyväkuntoista silakkaa ja kohtalaisesti myös kolmipiikkiä, Itämeren pääaltaan puolella saalis olikin hyvin runsaslukuista, pienehköä kilohailia ja silakkaa. Silmiinpistävää oli myös silakan laihuus.  Mistä näin suuri ero?

Kilohaili vaatii elinympäristöltään suurempaa suolapitoisuutta kuin silakka, eikä se nykytiedon mukaan kutemisyrityksistään huolimatta lisäänny Pohjanlahdella, syynä pieni suolapitoisuus. Jossain määrin se lisääntyy Suomenlahden länsiosassa, kun suolapitoisuus on riittävä (vähintään noin 6 ‰), mutta tärkeimmät lisääntymisalueet Suomen lähivesillä ovat kuitenkin Itämeren pääaltaan keski- ja pohjoisosien syvänteillä. Kilohaili kutee kevään ja kesän mittaan ulappavesiin, joissa mäti kelluu ja kehittyy poikasiksi.

Kilohaili on turskan pääravintoa, ja sen runsaus onkin seurannut käänteisesti turskan runsautta. Kun turskaa oli 1980-luvulla poikkeuksellisen runsaasti jotakuinkin kaikkialla Itämeressä, kilohailikanta oli vähälukuinen. Silloin kun turskaa on ollut täällä Itämeren pohjoisosissa vähän, kuten nyt, kilohaili on viihtynyt vesillämme, runsaslukuisenakin.

Yllä silakka, alla kilohaili liukuhihnalla. Silakan olemus on romuluisempi kuin hieman pyöreämpimuotoisen kilohailin. Tottunut silmä erottaa lajit toisistaan mm. päästä, kyljen suomupeitteestä, pyrstönvarresta ja selän väristä. Varmuudella lajit erottaa siitä, että selkäevä on silakalla edempänä kuin vatsaevät, kilohaililla samalla kohtaa. Vatsan talkasuomut tuntuvat sormeen kilohaililla kovempina.
Yllä silakka, alla kilohaili liukuhihnalla. Silakan olemus on romuluisempi kuin hieman pyöreämpimuotoisen kilohailin. Tottunut silmä erottaa lajit toisistaan mm. päästä, kyljen suomupeitteestä, pyrstönvarresta ja selän väristä. Varmuudella lajit erottaa siitä, että selkäevä on silakalla edempänä kuin vatsaevät, kilohaililla samalla kohtaa. Vatsan talkasuomut tuntuvat sormeen kilohaililla kovempina.

Kilohaili kilpailee tehokkaasti eläinplanktonravinnosta silakan kanssa

Vuonna 2014 syntyi valtavan suuri kilohailivuosiluokka. Samana kesänä myös silakasta kasvoi hyvin runsas vuosiluokka mm. Selkämerellä. Nyt Saaristomerellä ja Suomenlahdella tavattavat kilohailit ovat suurimmalta osalta tätä vuosiluokkaa. Ne kilpailevat tehokkaasti eläinplanktonravinnosta sekä vanhempien ja isompien kilohailien että kaikkien silakoiden kanssa. Pienet kilohailit pystyvät hyödyntämään pientä eläinplanktonia paremmin kuin isot kilohailit saati silakat, ja siksi viimeksi mainitut ovat Saaristomeren lähivesillä ja läntisellä Suomenlahdella jääneet laihoiksi.

Kilohaileja vierailee Pohjanlahdella talvikuukausina

Sitä, että silakoiden pienuuteen ja laihuuteen Suomen lounaispuolisilla vesillä vaikuttaa nimenomaan kilohailin aiheuttama ravintokilpailu, ilmentää hyvin silakoiden hyvä kunto Selkämeren puolella. Kun kilohaili on vallitseva laji Suomen lounaispuolen vesillä, Selkämerellä sitä on selvästi vähemmän. Kilohailin osuudet näkyvät hyvin lajien osuuksista kaupallisten troolikalastajien yhdistetyssä silakka- ja kilohailisaaliissa (kuvat). Kun kilohailin osuus kasvukauden aikaisesta saaliista on Saaristomeren eteläpuolisilla tilastoruuduilla merkittävä, Selkämerellä kilohailia tavataan lähinnä talvikaudella ja keväällä ennen kutuaikaa. Kilohailin vuosisaalis eteläisellä Selkämerellä on ollut viime vuosina 3–6 % silakan ja kilohailin yhteissaaliista. Kesän alkupuolella kilohailisaaliit ovat saalistilaston mukaan molemmilla alueilla hyvin vähäisiä, vaikka huomioon otetaan ylipäänsä vähäinen troolikalastus. Todennäköisesti ainakin sukukypsät kilohailit siirtyvät keväällä etelämmäksi kutualueilleen. Arandan syksyisessä koetroolaussaaliissa 2015 näkyi erittäin hyvin myös, että Selkämeren kilohailit olivat sukukypsiä, kookkaita yksilöitä, kun Suomen lounais- ja eteläpuolella ne olivat lähinnä nuoria, vuoden 2014 valtavan vuosiluokan edustajia.

 

Kilohailin prosenttiosuus eteläisen Selkämeren (vasen) ja Saaristomeren eteläpuolisten (oikea) tilastoruutujen yhdistetystä kaupallisesta silakka- ja kilohailisaaliista troolilla kuukausittain 2010–2015 (Luke, tilastot).
Kilohailin prosenttiosuus eteläisen Selkämeren (vasen) ja Saaristomeren eteläpuolisten (oikea) tilastoruutujen yhdistetystä kaupallisesta silakka- ja kilohailisaaliista troolilla kuukausittain 2010–2015 (Luke, tilastot).

 

Miten pyytää täysi silakkakiintiö ylittämättä kilohailikiintiötä?

Kilohailin runsaus Suomen lähialueilla on tuottanut ongelmia silakan täydelle hyödyntämiselle Suomen kalastuksessa. Kun Suomen lipun alla toimiville aluksille asetetut silakkakiintiöt on asetettu erikseen Pohjanlahdelle ja Itämeren pääaltaalle, joka tässä yhteydessä kattaa myös Suomenlahden ja Saaristomeren, niin kilohailin maakohtaiset kiintiöt asetetaan koko Itämerelle.

Ongelma syntyy siitä, että jos kilohailia on runsaasti, silakkaa on vaikeaa tai jopa mahdotonta troolata saamatta saaliiksi samalla myös kilohailia. Kun kilohailin vuosikiintiö suomalaisaluksille on viime vuosina ollut 10–12 tuhatta tonnia, silakan vastaava kiintiö on ollut jopa yli kymmenkertainen. Useimpina vuosina Maa- ja metsätalousministeriö on joutunut rajoittamaan silakan kalastusta kesken vuotta Suomenlahdella, Saaristomeren lähivesillä ja kuluneena vuonna jopa Pohjanlahdella, jotta kilohailikiintiö ei täyttyisi kesken vuoden. Jos näin kävisi, myös silakan kalastus jouduttaisiin kieltämään kesken vuotta alueilla, joilla kilohailia voi tulla saaliiksi, vaikka silakkakiintiöitä ei olisi pyydetty täyteen.

Luonnonvarakeskus (Luke), Jari Raitaniemi, Jukka Pönni, Juha Lilja & Ari Leskelä

Article